Noustaisko jo kuolleista

Niimpä niin, kunhan saan käsiini uuden asennuslevyn niin ehkä tuo miniläppärinrotisko alkaisi toimimaan. Toivotaan. Joku tovi on kulunut siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Mitä meille kuuluu? Vain hyvää. Aino on täyttänyt 2 vuotta ja mä taistelen sen uhmaa vastaan rakkauden ja suukkojen voimalla. Ei auta. Saan kengästä päähän, jos en tottele tuota polvenkorkuista diktaattoria.

Minä ja Karri juhlittiin meidän 5v-päiviä huhtikuussa ja toi toinen puolisko täytti vuosiakin. Se valittaa, että läpiveto aiheuttaa suonenvetoa jalkoihin. Mitäs on tommonen vanha korppu, oli sillä joku ikäkriisikin. Mut on se kyl komee.

Pääsykokeita tulossa ja lukeminen on syvältä. On niin ihanat kesäkelit jo, etten mä raaskisi viettää päiviä kotona neljän seinän sisällä. Mutta lukeminenhan on ihan yliarvostettua, vedetään lonkalta niinkuin ylppäritkin. Insinööri-, tradenomi- ja folkloristiopinnot himottaa lempeesti ja mä _tahdon_ opiskelemaan. Toki ketuttaa se, etten tajunnut hakea sosiaalialalle. Faijani mukaan sosionomeista tulee sosiaalitanttoja, kuten amiksista rikollisia. Sieltä alitajunnasta se mun sosiaalialan välttely varmaan kumpuaa. Nykyinen duuni vammaisavustajana on vaan niin mielekästä, että miksen lähtisi tätä alaa opiskelemaan? Syksyllä sitten, niinhän mä aina sanon.

Mun harakannaamaa voi ihailla lähiaikoina saapuvassa HyväTerveys-lehdessä, jossa avarran lukijan maailmaa syvemmälle mun vatsani sisään. Esittelen mun sappikiviä ja kerron, kuinka käytän niitä apuna yöllisissä noitamenoissa.

Palaillaan toivottavasti pian!

Palkataan osaava tietokonenörtti

Meidän koneesta on kovo taas paskana, että jippii. Jäänyt tämä bloggailu vähäks aikaa, elossa ollaan. :(

Rakkautta, ei muuta

I mörkrets källa jag sanning fann, min födosaga da blev sann.

Laiskuus ja läskimorkkis. Jääkaappi on täynnä rehuja ja muuta terveellistä, kaapista ei löydy herkkuja, leipää tai muutakaan turvottavaa syötävää. Dieetti on alkanut jotenkin. Noudatan tällä hetkellä Jutan GoFatGo-dieettiä ja aika pahalta näyttää. Pelkästään aamupala on niin tuhti, että olen skipannut sen kokonaan. Mä olen just tällainen juupas eipäs-tyyppi, että innostun ensin jostain ja sitten ei kiinnostakaan. En ole kuitenkaan poikennut pahoille teille herkuttelemaan, vaan pyrkinyt noudattamaan kyseistä ruokavaliota ainakin suurimmaksi osaksi. Dieetti alkanut perjantaina ja fiilis on tällä hetkellä tämä:

+ Olo on melko kevyt
+ Uni maistuu yöllä paremmin
+ Kuntoilufiilis iski eilen ja huomenna reeniä reeniä Lady Linessa
+ Väsymys on tiessään!<3
+ Ei tee yhtään mieli karkkia tai sipsejä, itseasiassa pelkkä ajatuskin ällöttää

- Järkyttäviä ja yllättäviä vatsanväänteitä silloin tällöin, kroppa yrittää tottua uuteen ruokavalioon?
- _JANO_
- Turvotus ei ole vielä helpottunut, oikeastaan yhtään
- Ruoka-annokset on kauheen suuria
- Maitorahka on helvetin pahaa

Jutan GoFatGo-ruokavalio on jonkinsortin 'kevytkarppausta', joka sallii perunaa, riisiä tai pastaa yhdellä aterialla. Ruoka-aineet kulkee aina vaa'an kautta, eli mitään ylimääräistä ei ole mahdollista syödä. Kyllä tää tästä ajan kanssa varmaan lähtee toimimaan!

Skullsnbones.com

Kuka oli lauantaina Perkeleessä katsomassa Finntrollia, kuka oli siellä eturivissä toinen jalka lavalla, kuka lähti kotiin kitaristin plektra takataskussa, kuka koski Lillmånsin hiuksiin, kuka on Petri Lindroosin mielestä CatCat-tyttö, kenellä oli paras ilta ikinä? No en mä vaan tiedä. Melkein jäätiin ilman lippuja, kun ei tullut mieleenkään varata niitä etukäteen. Lähdin hakemaan itelleni ja avustettavalle Tiketistä lippuja Jukkapojan keikalle ja harhautuksena viisi lippusta Finntrollia varten. "Nää on kuule loppuunvarattu nää liput, no can do." Käskettiin soittamaan aamulla yhdeksältä Nukuin pommiin, mut onneks kaveri hoiti homman kotiin jaa saatiin kuin saatiinkin viisi lippusta. Keikka oli aivan mahtava, kädet tärisee vieläkin.

That's not a skirt girl that's a sawn of shotgun and I can only hope you've got it aimed at me

Mä olen älyttömän saamaton ihminen, jos jotain suunnittelen. En ole vielä jaksanut hilata kankkuani verikokeisiin. Arvot pitäisi napata ennen aamu kymmentä ja herääminen sekä lähtö tuntuu vaan niin rankalta. Kilpirauhasarvot on hyvä selvittää, jos ne on koholla niin dieetti on aivan turhaa. Jos nyt kuitenkin alkuviikosta saisin tehtyä jotakin asian eteen, lähete on loppukuuhun asti voimassa.

Mä olen miettinyt tätä dieettiä; mitä mä muutan mun ruokavaliossa, rupeenko lenkkeilemään tai käymään salilla. Mä en ole aikaisemmin tajunnutkaan, kuinka epäterveellisesti mä syön. Joten ihan ensiksi pistetään mun ruokavalio kuntoon ihan simppeleillä muutoksilla. Jos ei ala paino pudota, sitten siirrytään toisenlaiseen dieettiin.

• Mä en syö säännöllisesti. Syön silloin kun on nälkä ja silloinkin ehkä vähän liikaa. Aamun aloitan isolla kupillisella kahvia. Mun kahvikupit on ämpärin kokoisia, joten kahvia saattaa mennä aamusta heti 7dl. Mä tajusin, että juon ihan törkeesti kahvia. Ja kahvihan turvottaa? Töissä menee helposti neljäkin kuppia kahvia, kotona vielä kaksi. Rajoitan kahvinjuontia 3-4 kuppiin päivässä, maksimissaan. Yritän vaihtaa kahvittelut vihreään teehen, joka vissiin poistaa turvotusta.                     
• En syö aamupalaa, koska mulla on aamuisin paha olo. En välttämättä syö lounastakaan. Välipalaksi syön leipää, iltaruoaksi hevosenannoksen safkaa ja iltapalaksi taas leipää. Mutta napostelu, sitä mä harrastan. Karkkia, sipsiä, mitä ikinä käden ulottuvilla onkaan. Ja leipä, sillä mä saatan korvata yhden ateriankin. Mä rakastan leipää. Napostelu jääköön, samaten turha leivän mussuttaminen. Mun täytyy ottaa huomioon säännöllinen ruokarytmi. 

Pelkästään sillä, että tutkistelee hieman omia ruokatottumuksia, saa paljon aikaan. Eipä ole mikään ihme, että olo on pöhöttynyt ja turvonnut. Ainaiset vatsakivutkin voi ihan hyvin johtua huonosta ruokavaliosta. Näillä mennään näin aluksi, vedenjuontia unohtamatta! Vihreä tee kun tuppaa maistumaan vähän kissankuselta...

Känkkäränkät ulkoilemassa

"En tuu!" ja sitten mennään lätäkköön istuun tai ihmetteleen koirankakkakasaa hankeen. Miks aina kotiinpaluumatka on kaikista vaikeinta? Puistoon kun lähdettiin, niin Aino käppäili kiltisti omaa vauhtiaan ja moikkasi ohikulkijoita. Kun piti lähteä kotiin safkalle ja päikkäreille, alkoi kamala känkkäränkkä.Jäädä nyt makaan selälleen keskelle kävelytietä ja näyttää käsillään, että haluaa syliin. Miksei mua kukaan kanna sylissä, jos en jaksa kävellä.

Huomenna pyytelen lähetettä labrakokeisiin, jotta näkisin kilpirauhasarvot. Sen mukaan sitten alotellaan dieettiä, fiksataan arvot ensin kuntoon. Saan tästä muutamia armopäiviä, jotka käytän pitsan herkutteluun ja juon litratolkulla limua. Miks limu maistuu yhtäkkiä niin hyvältä? Tai pitsa? Yritin kaupassa kurotella appelsiineja, mutta käsi upposikin vahingossa viereiseen jätskialtaaseen. Mihin mä oonkaan taas itteni sotkenu.

Yksin kotona

Se fiilis, kun dataan yksin himassa tylsistyneenä ja alan kehitellä jotain älytöntä kauhuskeneä mielessäni noista natisevista telineistä ja tuulen mukana lepattavasta pressusta. Jos katson ulos ikkunasta ja siinä ikkunan toisella puolella seisooki joku tärisevä zombie. Mulla on niin vilkas mielikuvitus, ettei ainakaan tule koskaan tylsää! Yleensä mä pelottelen ajatuksillani itteni hengiltä ja menetän yöunet, säälittävää. Chernobyl Diaries-trailerin katsominen ei ainakaan auttanut yhtään. Pelästyin eteisessä roikkuvaa takkia. :(

Pitäisköhän laittaa ikkuna kiinni, ettei kukaan  pääse luikahtaan sisään...

Mikä paleodieetti?

Noniiin tsajajajajaja. Kuten tuossa aikaisemmin kerroin, aloitan Tuskakuntoon 2012 rääkkidieetin. En tänään, en vielä huomennakaan, mutta maanantaina. Eihän keskellä viikkoa voi aloittaa dieettiä! Tätä täytyy suunnitella vähän etukäteen, koska vajaatoiminnan kanssa painonpudotus ei ole vissiin mikään helppo nakki. En ole koskaan aikaisemmin ollut millään sen ihmeemmällä dieetillä, mutta nyt jostain syystä olisi mukava vähän kiinteytyä.

Mä olen tyytyväinen ulkonäkööni ja painooni. Dieetin syy ei ole se, että mä haluan olla tikkulaiha. Ennemminkin haluan päästä eroon turvotuksesta, väsymyksestä ja muutenkin pöhöttyneestä olosta. Haluan tuntea oloni terveeksi. Kun mä vajaa 8 vuotta sitten sairastuin, mun painoni nousi kymmenisen kiloa kuukaudessa. Mulla oli melko paha kilpirauhastulehdus, joka jäi sitten vajaatoiminnaksi. Vajiksen lisäksi kilotkin jäi. Vajaatoiminnalle erittäin olennaista on hidas aineenvaihdunta, turvotus ja painonnousu. Mä painoin aina 50 kiloa, pari kiloa allekin. Mä olen 164cm pätkä pitkä ja painan saatanalliset 66,6 kiloa. Voihan tuossa olla muutama raskauskilokin, mutta paino ei vaan putoa vaikka olisin syömäti viikon. Tiedän, että nuo kilot johtuu turvotuksesta ja nesteistä, niistä mä haluan päästä eroon. Tuskaan asti aikaa, se on hyvä etappi.

Tämän illan pyhitän armottomalle googlettelulle, koska rupesin kirjoittamaan tätä tekstiä aika tyhjin käsin. Mä en tiedä, mitä ruokia pitäisi välttää ja mitä ei. Ja jotta dieetissä olisi jotain mielenkiintoista ja vertailtavaa, kokeilen kolmea eri ruokavaliota, kutakin kuukauden. Ensimmäiseksi testaan paleodieettiä, ihan vain sen hauskuuden vuoksi. Katsotaan onko hauskaa, kun dieetti on alkanut...Kyseessä on ruokavalio, joka mukailee ihmisen kivikautista ruokavaliota. Lisätietoa täältä. Toiseksi voisin heittäytyä villiksi ja testata kasvisruokavaliota. Vegaaniruokavaliolla en ala pelleilemään ja maidosta mä en luovu. Kolmatta dieettiä suunnittelen vielä. Katsotaan, miten nuo kaksi muuta toimii, ehkei kolmannelle ruokavaliolle ole tarvetta? Katsotaan mikä noista kolmesta tehoaa parhaiten, miten dieetistä toiseen siirtyminen sujuu, mikä on olo henkisesti ja fyysisesti. Seurataan myös kilpirauhasarvoja. Saatan ehkä eksyä punttiksellekin, eihän sitä ihminen pelkällä ruokavaliolla kiinteydy ;)

Laittelen niitä pömppis sun muita kokovartalokuveja sitten, kun dieetti rupee lähteen käyntiin. Saa toki heittää vinkkejäkin!

PS. Miksi mua alko heti kaduttaa...

-------------------------------------------------
Juuri tän tekstin julkaisun jälkeen huomasin kauhukseni, että paleodieetissä täytyy välttää maitotuotteita, kahvia ja alkoholia. Ei alkoholilla nyt mitään väliä ole, mutta mä perustan ruokavalioni tälläkin hetkellä pelkästään kahviin ja maitotuotteisiin. Ei kiva. Katsotaan, jos vaihtaisin toiseen dieettiin.

I am a prayer for your loneliness

Maisemat meidän makkarin ikkunasta on kuin suoraan jostain kauhuleffasta. Pihalla ei voi leikkiä, tietystikään, kun se on nyt työmaa-aluetta lokakuuhun saakka. Pitää lähteä kauemmas leikkipuistoon. Postiluukku oksensi taas kivan kasan kaikenmaailman infolappusia remontista ja remontin kulusta, onneksi uudet sälekaihtimet tullaan asentamaan parin viikon päästä. Boratin ja super Marion näköset äijät tuli vuoraamaan meidän olohuoneen ikkunat muovilla, mutta silti näin kuinka ne äijät käyttää meidän parveketta tupakkapaikkanaan. Istuvat siinä pienillä jakkaroillaan ja kelaa, etten mä näkis niitä. Murrr.

Dermosililta tilaamani paketti saapui pari päivää sitten, mutten ole kerennyt tutustumaan siihen paremmin. Testasin ainoastaan jogurtti vartalovoita, joka on hunajaa mun kuivalle iholle. Täydellistä! Muita tuotteita olen vain haistellut, koska ne tuoksuu niin hyviltä. Punainen appelsiini-perheshampoo tuoksuu ihan juotavan hyvältä, jos sitä vähän maistaisi...

Super Mario pieksee meidän parveketta siihen malliin, että kohta kaatuu seinät. Täällä metelissä ei pysy ajatukset kasassa, joten lähden töihin. Tarkoitus olisi aloittaa ärjykäs Tuskakuntoon 2012-dieetti, siitä lisää myöhemmin!

I think you should know you're his favourite worst nightmare

Mikähän mua taas vaivaa, kun näen painajaisia hämähäkeistä. Ne hyppii silmille, enkä saa huidottua niitä pois. Ne putoilee katosta naamalle, kun herään yöllä unessa. Ahdistaa ajatuskin, että tollasta tapahtuisi oikeasti. Ehkä se oli taas joku enneuni; löysin meidän olohuoneen seinästä nyrkin kokoisen tarantellan, jonka jalat oli sormenpaksuiset. Siinä olin ruokapöytää pyyhkimässä, kun huomasin kyseisen hirviön sivusilmällä. Kyllä nousi sisäelimet kurkkuun asti ja ajattelin, että toiki hyppää kohta tosta seinästä mun silmille. En uskaltanu tappaa sitä lehdellä, koska olisin joutunut menemään liian lähelle tuota ihmissyöjäörvelöä, joten hain keittiöstä baarijakkaran...Ei kiinnostanut hittoakaan seitsemän vuoden epäonnet, vaan tapoin kylmäverisesti hämä-hämä-häkin _baarijakkaralla_. Sitten se hämis katosi jonnekin. Odottaa mua tyynyliinan sisällä? Mitä helvettiä? (Hämähäkki oli tsäkällä pikkurillin kynnen kokoinen, mutta you got the point)

Mulla on jossain kaapissa kaksi unikirjaa, mutta en uskalla lukea niitä. Mun unet tarkoittaa aina epäonnea, kuolemaa, petoksia ja kaikkea muuta aurinkoista. Mun unet on aina sellaisia, että 'voin' tehdä niissä mitä haluun. Tuntuu, että tietäisin näkeväni unta. Pystyn myös herättämään itseni unesta, tajuan puristaa silmät lujaa kiinni ja avata ne sitten. Kätevää kesken painajaisten. Onko muilla samaa? Nyt vaan tuntuu taas siltä, etten uskalla mennä nukkumaan. Pahinta kuitenkin on herätä siihen, kun kissa istuu rintakehän päällä ja tuijottaa. :(

Pääsisköhän ton yhen karvaseen kainaloon nukkuun turvallisesti.